keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Keskiviikon luentokimara

Sään muuttuminen kosteammaksi ei haitannut keskiviikkoaamuna. Luvassa oli koko päivän mittainen luentojen jakso. Hyvin levätyn yön jälkeen olikin taas energiaa vastaanottaa vaikeatajuista hiukkasfysiikan ilosanomaa.

CMS-koeaseman eläköitynyt projektinjohtaja, professori Jorma Tuominiemi jatkoi siitä, mihin tiistaiaamuna oli jäänyt. Silloinhan hän valotti aineen standardimallia eli keskittyi hiukkasfysiikan teoriaan. Kokeellisena fyysikkona hän pääsi vasta nyt kuitenkin kunnolla vauhtiin selittäessään CMS-koeasemalla käytettävien hiukkasilmaisimien toimintaa.

Luennolla käytiin hyvin seikkaperäisesti ja havainnollisesti läpi koko prosessi protonien synnystä niiden törmäämisen aiheuttamien ilmiöiden havainnointiin. Kiihdytettävät protonit saadaan aikaan irrottamalla vetykaasusta elektronit sähkökenttää apuna käyttäen. Vetyatomissahan on yksi elektroni kiertämässä yhden protonin ydintä ja elektronin irrottua käytössä on paljas protoni.

Protonit kiihdytetään sähkökentillä lineaarikiihdyttimessä tiettyyn nopeuteen, jonka jälkeen ne ohjataan rengasmaisiin kiihdyttimiin. Jokaisessa toinen toistaan suuremmassa renkaassa protonit saavat lisää vauhtia ja lopulta ne ohjataan 27 kilometriä pitkään LHC-renkaaseen. LHC:ssä 7 cm pitkät protonirihmat saavuttavat lähes valonnopeuden ja ovat valmiita törmäämään vastakkaisesta suunnasta tulevaan samanmoiseen rihmaan.

Törmäyksessä syntyy valtaisa määrä erilaisia hiukkasia ja kaikki ne havaitaan törmäyskohdan ympärillä olevilla sisäkkäisillä ilmaisimilla. Tiistaina pääsimme seisomaan kyseisen punaisen lieriön viereen ja nyt meille avattiin se teoreettisesti kerros kerrokselta. Ja lopussa kiitos seisoi -tiedämme nyt, kuinka tutkimustuloksista havaitaan kesällä löydetty Higgsin bosoni.

Aamupäivän opintojen seurauksena opiskelijat osannevat nyt selittää satunnaiselle vastaantulijalle LHC-kiihdyttimen toimintaperiaatteen alusta loppuun. Haastakaapa, mummot ja papat, heitä kertomaan aiheesta!

Iltapäivällä opintojen aihe muuttui radikaalisti. Ilmastonmuutos puhuttaa ihmisiä laajalti ja tokihan fyysikotkin sitä tutkivat. Siis oikeasti tutkivat eivätkä latele viisauksia mutu-pohjalta. Antti Onnela kertoi Cernin CLOUD-kokeesta, jolla pyritään selvittämään kosmisen säteilyn vaikutusta pilvien syntyyn ja sitä mukaa lämpötilojen vaihteluun maapallolla.

Kosmiset säteethän ovat esimerkiksi neutronitähden räjähdyksissä syntyviä hiukkasia, jotka matkaavat avaruudesta kohti maapalloa. Matkalla ne muuttuvat erilaisiksi hiukkasiksi ja ilmakehässä ne aiheuttavat ionisaatiota. Ionisaation kasvu lisää pilvien muodostumista ja tätä yhteyttä siis CLOUD-hanke tutkii. Nuo avaruudesta saapuvat hiukkaset muuten eivät ole mitenkään poikkeuksellisia, kehosi läpi menee juuri tälläkin hetkellä myoni jos toinenkin... Odotamme tuloksia mielenkiinnolla!

Päivän lopuksi diplomityötään Cernissä tekevä TTY:n teekkari Ville Mäkinen kertoi CLIC-projektista eli Geneveen suunnitteilla olevasta 40 km pitkästä lineaarikiihdyttimestä. Lineaarikiihdytin on nimensä mukaisesti suora kiihdytin toleranssin ollessa yhden nanometrin suuruusluokkaa. Nanometrihän on metrin miljardisosa! Teoriassa sellaisen putken rakentaminen on kosolti käytäntöä helpompaa.

Lineaarikiihdytintä tarvitaan elektronien kiihdyttämiseen riittävään nopeuteen ennen törmäystä. No, miksei laiteta elektroneja jo valmiiseen rengasmaiseen LHC-kiihdyttimeen? Kas kun elektroni on massaltaan paljon LHC:ssä nyt kiihdytettäviä protoneja kevyempi ja menettäisi ympyrärataa kiertäessään valtaosan energiastaan ns. synkrotronisäteilyn vuoksi. Jos haluttaisiin kiihdyttää elektronit lähes valonnopeuteen, pitäisi hankkeeseen kytkeä kaikki maailman ydinvoimalat eikä sittenkään riittäisi teho. Lineaarikiihdyttimessä ei tätä ongelmaa -siksi siis suora putki!

Torstaiaamuna pääsemme antimaterian kimppuun! Varastamme osan ja hyökimme Vatikaaniin niinkuin tapana on...

-Sakari















tiistai 5. maaliskuuta 2013

Pääsimme alas CMS-koeasemalla!

Tiistaina alkoivat hiukkasfysiikan opinnot. Aamupäivän ensimmäisellä luennolla Katri Lassila-Perini esitteli Cerniä kokonaisuutena valottaen laitoksen tulevaisuuden tärkeimpiä tutkimustavoitteita. Lyhyen happihyppelyn jälkeen Jorma Tuominiemi opetti opiskelijaryhmällemme aineen rakenteen standardimallin perusteita. Standardimallihan kertoo meille mistä hiukkasista aine koostuu ja kuinka hiukkaset vuorovaikuttavat keskenään.

Molempien tutkijoiden esitysten punainen lanka oli Higgsin bosonin metsästys. Viime kesänähän Cern julkaisi tutkimustulokset, joiden mukaan Higgsin bosonin kaltainen hiukkanen on löydetty. Vielä tarvitaan kuitenkin lisätutkimuksia, jotta löytö voidaan todella varmistaa sir Peter Higgsin teoreettisesti ennustamaksi hiukkaseksi. Higgsin bosoni on standardimallista puuttuva palanen joka selittää sen, miksi aineen alkeishiukkasilla on massa.

Iltapäivällä matkustimme tilausajobussilla Ranskan puolelle pieneen Cessyn kylään, jossa sijaitsee CMS-tutkimuslaitos. CMS-koeasemalla on ATLAS-koeaseman ohella toinen Higgsin bosonin löytäneistä hiukkasilmaisimista.

CMS-koeasemalla meitä olivat vastassa Panja Luukka ja Lauri Wendland, jotka työskentelevät koeasemalla fyysikkoina. Innostuneesti ja asiantuntevasti he kertoivat meille laitoksen toiminnasta ja lopulta johdattivat meidät verkkokalvontunnistimen läpi hissin ovelle. Toikikaan meidän vieraiden ei tarvinnut silmiämme skannata. Tässä vaiheessa alkoi jo ryhmää hymyilyttää, tiesimmehän pääsevämme alas 100 metrin syvyyteen LHC-kiihdytinputken syvyyteen.

Lauri Wendland kertoi meidän olevan ensimmäinen lukiolaisryhmä kolmeen vuoteen, joka pääseen CMS-hiukkasilmaisimen viereen sitä luonnossa ihastelemaan. Ja kyllähän se opettajaakin herkisti, kun seisoi sellaisen ihmetyksen vieressä, josta useamman vuoden on opiskelijoille vain näyttänyt kuvia ja kaavioita. Onneksi olimme teoriassa laitteeseen etukäteen perehtyneet, muutoin olisi kohtaamisen anti jäänyt laihanlaiseksi.

Tiistain opinto-ohjelma oli lyhyt mutta intensiivinen. Jo kolmelta pääsimme vapaaksi ja omin päin tutustumaan Cernin matkamuistomyymälään, Microcosm-näyttelyyn sekä valtavaan puusta rakennettuun Globe-rakennukseen, jossa planetaariomaisesti kerrottiin tarina maailmankaikkeuden synnystä.

Keskiviikkona odottaa seitsemän tunnin luentokimara. Hiukkasilmaisimien toiminta, tutustuminen Cloud-kokeeseen sekä Cernin seuraavan projektin eli CLIC-lineaarikiihdyttimen esittely. Niiden sisällöstä seuraavassa blogissa...











maanantai 4. maaliskuuta 2013

Leirikoulu alkoi - matka ja vapaapäivä takana!

Vuoden 2013 kauan odotettu Cern-tiedeleirikoulu sai hyvän lähdön matkan sujuttua ongelmitta. Mittatappioksi on laskettava ainoastaan Düsseldorfin kentälle haihtunut kamera. Opiskelijat eivät paheksuneet edes nuukuuksissamme varattua välilaskulentoa. Koneet olivat aikataulussa ja tunnelma matkan aikana katossa!

Ensimmäinen yö levättiin remontin kouriin joutuneessa Geneven Nuorisohostellissa. Maanantaina keväinen Alppien yllä paistanut Aurinko haihdutti pilviverhon ja keli oli kuin morsian. Ryhmä hajaantui tutkimaan kauniin kaupungin antia, muun muassa Geneven Luonnontieteellinen museo ja Kasvitieteellinen puutarha tulivat tutuiksi.

Iltapäivällä siirryimme kymmenen kilometriä pohjoisemmaksi majoittumaan Cernin omaan hostelliin. Tätä kirjoittaessani näin huoneeni ikkunasta Vammalan lukion osaston hiipivän kohti raitiovaunupysäkkiä. Takaisin Geneven sykkeeseen siis iltaa viettämään. Toivoa sopii, että muistavat viimeisen Cerniin palaavan ratikan lähtöajan...tai no, kyllähän yhden kympin keväisessä illassa jalkaisinkin taittaa.

Huomenna tiistaina alkaa opiskelu. Aineen rakenteen standardimalli on luennon aiheena aamupäivällä ja iltapäivällä (toivottavasti) koittaa reissun kliimaksi. Tuolloin matkaamme CMS-koeasemalle ja meille on lupailtu pääsyä alas kiihdytintunneliin. Saas nähdä kuinka käy!

-Sakari-












perjantai 30. maaliskuuta 2012

Tiedeleirikoulu 2013!

Kun edellisestä leirikoulustamme Cerniin oli kulunut reilu vuosi, saimme ilahduttavia uutisia. Kuluneena lukuvuonnahan emme sangen suosittuun leirikouluun päässeet, mutta seuraavan lukuvuoden 2012-2013 leirikouluun mahduimme. Sinne siis!


Leirikoulu olisi hyvin suurella todennäköisyydellä ensi lukuvuonnakin jäänyt haaveeksi, jollemme olisi laajentaneet omaa paikallisverkostoamme. Mouhijärven, Äetsän ja Vammalan lukioiden joukkoon liittyi perinteikäs  Punkalaitumen lukio. Tiedeopetusverkostossa arvostetaan suuresti lukioiden yhteistyötä ja verkostoitumista ja näin paransimme, ehkäpä ratkaisevasti, mahdollisuuksiamme.




Leirikoulumme ajankohta tulee olemaan keväällä 2013 viikolla 10. Hankala ajankohtahan tuo abiturienttien näkökulmasta on, hiihtoloman ja ylioppilaskirjoitusten ahtaassa välissä. On kuitenkin todettava, että fiksu ihminen pystyy oman opiskelunsa aikatauluttamaan tämänkin leirikoulun ympärille. Ja leirikouluun lähtijäthän ovat fysiikan kirjoittajia! Cernissä vietettynä aikana eivät fysiikan tiedot ja taidot ainakaan heikkenemään pääse.


Seuraavaksi informoidaan opiskelijota asiasta ja muodostetaan ennen kesälomaa leirikouluun lähtevä ryhmä. Varainhankintaa sekä lentojen ja majoituksen varaamista voi sitten pohtia syksyllä kesällä hankitun energian turvin.


Iloisiin tunnelmiin,


Sakari

perjantai 11. maaliskuuta 2011

Ajatuksia leirikoulun jälkeen

Taiteilijan tuunaama Atlas-koeasema

Kotiinpaluustamme on kulunut kohtapuoliin kaksi viikkoa. Ajatusten ajan myötä selkiydyttyä ja tunnetilan tasoituttua on aiheellista hieman koota tiedeleirikoulumme antia.

Sastamalan verkostolukio kuuluu nykyään Tiedeopetusverkostoon yli sadan muun suomalaisen lukion tavoin. Yksi ja ilman muuta se näkyvin verkoston toiminta on vuotuisten tiedeleirikoulujen järjestäminen Genevessä sijaitsevaan CERN-hiukkastutkimuskeskukseen. Verkoston tarkoituksena on kehittää lukioikäisten nuorten tiedeopiskelua, tieteen opetusta lukioissamme sekä saada lukiot tekemään enemmän yhteistyötä keskenään. Voimmeko nyt, oltuamme vuoden ajan verkoston toiminnassa mukana, todeta kehittyneemme näillä saroilla?

Kyllä! Täytynee perustella.

Sastamalan fysiikasta kiinnostunut nuoriso on uppoutunut modernin fysiikan maailmaan syvemmälle kuin lukion opetussuunnitelma ulottuu. He ovat päässeet omin silmin näkemään fysiikan tutkimusta alan johtavassa laitoksessa ja kuulemaan huippututkijoiden kertovan omasta työstään. Toivottavasti opiskelijat ovat tämän prosessin aikana huomanneet, että he ovat itse juuri niitä huippulahjakkaita lupauksia, jotka jo kymmenen vuoden kuluttua vastaavat fysiikan edistysaskelista! Opiskelijamme olivat Cernissä todella hyvää mainosta Sastamalalle, jopa niin, että heidän toivotaan hakevan alkavien yliopisto-opintojen lomassa kesätöihin Cerniin. Kiitokset opiskelijoille, teille tieteen parissa kaikki on mahdollista!

Antimateria kiinnostaa!

Mitäs me opettajat tästä kokemuksesta saimme? Mitä hyötyi Sastamalan verkostolukio? En tuntenut aiemmin lainkaan Sarkia-lukion tai Mouhijärven lukion kollegojani. Tämähän se on ihmeellistä! Tiedän, että joissakin muissa aineissa yhteistyötä on tehty kovastikin, mutta me matikistit olemme ihan oma rotumme, hyvässä ja pahassa. Tämän tiedeopetusprojektin tiimoilta olemme tutustuneet toisiimme sitten sitäkin paremmin ja kaikenlaista yhteistä on varmasti luvassa! Yksi projektimme motiiveista olikin osoittaa kaupungin päättäjille, että Sastamalan kolmen elinvoimaisen lukion malli toimii. Mielestämme onnistunut projektimme toimii tästä yhtenä osoituksena.

Olen itse saanut projektimme aikana hyvin paljon vinkkejä omaan työhöni. Olen listannut asioita, jotka olisi pitänyt muistaa tehdä tai jotka olisi pitänyt tehdä paremmin tai ainakin pitänyt tehdä jollakin toisella tavalla. Nämä seikat liittyvät niin itse fysiikan opettamiseen kuin leirikoulun matkanjohtajan toimenkuvaankin. Vaikka Sastamalassa suoritetut valmistelumme sekä itse leirikoulu sujuivat todella hienosti, löydän silti hieman parannettavaa. Niinhän sen kai pitääkin olla. "Kehitys loppuu tyytyväisyyteen", tokaisi Teemu Selänne #8, yksi aikamme suurista ajattelijoista.

Olemme siis pysyviä jäseniä Tiedeopetusverkostossa. Lähetämme hakemuksen CERN-leirikouluun pääsemiseksi joka vuosi ja ensi lukuvuoden leirikouluun ovat hakemuspaperit jo lähteneet. Hakijoita on kuitenkin enemmän kuin leirikouluviikkoja, joten joka vuosi ei Sastamalan verkostolukio Sveitsiin pääse. Valitettavasti! Toisaalta, täytyy rehellisyyden nimissä todeta, että leirikoulu vaatii melkoisesti työtä toteutuakseen. Suurin työsarka on ehdottomasti rahoituksen kerääminen, olihan tämän vuoden leirikoulumatkan budjetti noin 12 000 euroa. Emme ole niin onnekkaassa asemassa, että saisimme tuon summan joltakin yksittäiseltä taholta, vaan rahoitus on pääasiassa löydettävä "vapailta markkinoilta". Tietysti voisimme maksattaa matkat kokonaisuudessaan mukaan lähtevillä opiskelijoilla (vanhemmilla), mutta koulumaailmassa täytyy yrittää huomioida tasavertaisuusperiaate. Eivät fysiikan tai minkään muunkaan oppiaineen opiskelumahdollisuudet saisi riippua vanhempien varallisuudesta. Ei ainakaan Suomen kaltaisessa koulutuksen tasa-arvon mallimaassa!

Kiitokset siis matkamme mahdollistaneille yhteistyötahoillemme! Listaan teidät aakkosjärjestyksessä reilun pelin hengessä:


Epsira Oy
Etelä-Satakunnan Puhelin Oy
FrestemsOy
Kemira Chemicals Oy
Kiikan Lions Club
Komas Oy
K-Supermarket Superi
Matka-Jokela Oy
MouhijärvenOsuuspankki
Opetushallitus
Sastamalan kaupunki
Sata-Hämeen Lähivakuutus
Satalaatta Oy
Suodenniemen Säästöpankki
Taksi Matti Nieminen
Teknikum Oy
Thermisol Oy
Vammalan lukion kannatusyhdistys
Vexve Oy


Te olette avarakatseisuudessanne todellisia tulevaisuuden tekijöitä!

Kiitokset myös Sastamalan verkostolukion kollegoille mielenkiinnosta projektiamme kohtaan sekä esimiehillemme tuesta projektin aikana. Kiitokset myös Kristalle ja Karille, kaltaisenne luotettavat sijaiset ovat harvassa!

Ja kiitokset opiskelijoiden kotijoukoille! Toivottavasti olette huomanneet jälkikasvussanne joitakin projektin aiheuttamia positiivisen kehityksen merkkejä!

-Sakari-

tiistai 1. maaliskuuta 2011

Omin päin Genevessä



Matkan viimeiset kaksi päivää olivat ohjelmaltaan vapaamuotoisia ja porukka jakautui selvästi pienempiin ryhmiin. Tässä lyhyt kuvaus erään ryhmä rämän touhuista.

Perjantai-iltana ei suurempia tapahtumia ollut, oleskeltiin hostellilla ja rupateltiin mukavia. Vähän suunniteltiin huomista, etenkin mahdollista Ranskassa retkeä.





Lauantaina herättiin virkeänä jo melkein kukonlaulun aikaan. Aamupalan ja pikaisen nettiselailun jälkeen otimme junan kohti suurelta kuulostavaa ranskalaista kaupunkia matkanjohtaja E. Kauppisen johdolla. Lippuja ei tietenkään voinut ostaa mistään automaatista, joten pääsimme sönkkäämään englantia lippuvirkailija-Louiselle. Suurkaupungin huumassa varasimme liput vielä viimeiseen junaan Geneveen päin. Pitkähkön tunnelin jälkeen avautuva näkymä oli henkeäsalpaava: olimme saapuneet pieneen ranskalaiseen maalaiskylään. Muut olivat kuin maansa myyneitä, mutta matkanjohtaja jaksoi vielä innostaa porukkaa ja jäimme laiturille odottavin tunnelmin. 


Matkanjohtaja tiedustelee


Kun olimme kiertäneet kylän neljään kertaan ympäri, päätimme poiketa paikallisessa Karaliassa. Ruoka oli hyvää ja lupaus halvoista elintarvikkeista oli kieltämättä paikkaansa pitävä.

Kebab Ankara

Syötyämme alkoi satamaan ja tunnelma lannistui. Tämän seurauksena matkanjohtajan kanssa päätimme lähteä maitojunalla Sveitsiin. Lähdimme vielä kuitenkin periksiantamattomina tutkimaan Geneven yöelämää. Monennäköistä kulkijaa tuli tavattua ja hostellille saavuimme iltamyöhään.

Sunnuntaiaamu valkeni ja kävimme jälleen aamupalalla. Check-outin aikaisuus sai aikaan melkoisen kiireen, mutta kaikki pääsivät huoneesta pois ennen pitkää. Ryhmämme onneksi meille oli hoidettu ohjattu sightseeing kierros Genevessä ja iltapäivä kului sutjakkaasti matkanjohtajaa seuratessa. 

Mahtaako olla "Masareti"?

Viimeiset tunnit vietimme autoja katsellessa ja erään parkkihallin katolla löysimme keskuudestamme vieläpä korkeanpaikankammoisen, vaikka se saattoi olla joidenkin mielestä keksittyä. 

Kokoonnuimme koko porukan voimin vielä hakemaan aiemmin varastoon jätetyt matkatavarat hostellilta ja suuntasimme kohti lentokenttää. Lähtöselvityksessä kului hyvä tovi, joten aikainen lentokentälle saapuminen ei ollut pahasta. Lento lähti hieman myöhässä, mutta loppumatka sujui muuten mukavasti. 

Konetta odotellessa


Bussimatka oli hiljainen ja osa nukkui. Bussissa lehtori Härmän pitämän tunteellisen loppupuheen, ja etenkin oikean matkanjohtajan poistumisen jälkeen, haikeat tunnelmat valloittivat sydämemme. Yömyöhään otimme Vammalan lukion pysäkillä matkalaukkumme, kiitimme, ja poistuimme omille teillemme. Kiitoksia kaikille matkalaisille hyvästä seurasta ja onnistuneesta retkestä!

Nikke

lauantai 26. helmikuuta 2011

Viimeinen työpäivä


Perjantai käynnistyi räväkästi. Ennen aamuluentojen alkua oli käytävä aamiaisella sekä luovutettava ja maksettava huoneet. Matkalaukkumme saimme jättää yhteen lukolliseen huoneeseen, josta sitten lounastauolla kävisimme ne hakemassa. Aikaa jäi toki pakollisen ryhmäkuvan ottamiseen nurmikolle jätetyn sinisen kiihdytinputken luona.



Cernissä protonirihmat törmäävät toisiinsa lähes valonnopeudella 40 miljoonaa kertaa sekunnissa. Törmäyksissä syntyvät uudet hiukkaset leviävät törmäyskohdasta eri suuntiin ja erilaisilla ilmaisimilla on nähtävä JOKAINEN syntyvä hiukkanen. Tämä tarkoittaa aivan valtavaa datamäärää, joka on tarkalla kammalla käytävä läpi. Siis käytännössä suurella määrällä tietokoneita, jotka sijaitsevat ympäri maailmaa ja ovat linkitettyinä toisiinsa valtavaksi tietokoneiden verkoksi eli Gridiksi. Tietokonepuolen diplomi-insinööri Miika Tuisku valotti meille Gridin rakennetta ja toimintaa. Tästä asiasta nuoriso sai huomattavasti paremmat kicksit kuin ikäloput opettajat. Halli, jossa surraa 8000 serveriä, lienee aloittelevan nörtin taivas.  



Tutustuimme myös Cernin tietojenkäsittelyn historiaan aina reikäkorteista lerppujen ja korppujen kautta nykyaikaan. Mykistyimme Sir Tim Berners-Leen vanhan Next-tietokoneen äärellä. Koneen, joka lienee yksi tietokoneajan merkittävimpiä vekottimia, kehittihän Sir Tim Cernissä työskennellessään kyseisellä laitteella World Wide Web –nimisen maailman. Mistä olisimme jääneet paitsi ja miltä kaikelta olisimme välttyneet ilman tuotakaan Cernin lapsukaista?

Antimateria on jännittävä aihe. Alkuräjähdysteorian mukaan säteilystä syntyy aina hiukkanen ja sen antihiukkanen, arkipäivän kokeissa yleensä elektroni ja positroni. Elämme tästä huolimatta maailmassa, joka koostuu lähes yksinomaan hiukkasista. Fysiikan suurimpia kysymyksiä onkin antimaterian kohtalo. Mihin se on joutunut? Tätä olimme jo koulutunneilla pohdiskelleet ja nyt Tuomas räjäytti pelin tiedustelemalla englanniksi antimateriatutkija Tommy Erikssonilta, josko antimateria olisi alkuräjähdyksessä lähtenyt aika-akselia väärään suuntaan kohti menneisyyttä. Hetken hiljaisuuden jälkeen ruotsalainen tutkija totesi voimattomuutensa ”the Kuukan” kysymyksen edessä ja pelasti kasvonsa kertomalla olevansa sittenkin vain elektroniikkainsinööri. Kyseinen tutkija muuten ei HALUNNUT toiveistani huolimatta luennoida meille ruotsiksi, koska ruotsi on kuulema huono kieli oikeissa tieteissä käytettäväksi. 



Koeasemalta löysimme jostakin kellarimontusta saksalaisen antimateriaekspertin, joka vastaili valkoisessa takissaan ja kumihanskoissaan innokkaiden vierailijoiden kysymyksiin. Yhtäkään annihilaatiota emme nähneet.

Lounaan jälkeen oli palautekeskustelun aika. Emäntämme Riitta Rinta-Filppula ohjeisti nuoria hakemaan yliopisto-opintojen yhteydessä Cerniin kesätöihin. Keskustelimme myös Cerniin järjestettävien opiskelijavierailujen mahdollisista kehittämiskohteista. Tilaisuuden päätteeksi Julia ja Juho lahjoittivat Riitalle kiitoksena hyvin sujuneista järjestelyistä Sastamala-aiheisia ihanuuksia. Kiitos Riitta, Tuija ja muutkin meistä huolehtineet!



Meille oli varattu vierailu YK:n Geneven toimipaikkaan. Siirtymiseen laukkujen kanssa Cernistä Geneven keskustassa sijaitsevaan nuorisohostelliin, majoittumiseen ja edelleen matkaan YK:hon oli varattu aikaa kokonaista kaksi tuntia. Oli siis vuorossa  Amazing Race –jakso, jossa laukkujen kanssa juosten vaihdettiin linja-autosta ratikkaan ja ratikasta ratikkaan jne. Ehdittiin tietenkin, ollaanhan me fyysikoita. Mitä lujempaa juoksee, sitä hitaammin kello käy, vai miten se oli?

YK oli mykistävän upea rakennus. Jukan (aka Veli-Matti) mielestä rakennusta voisi käyttää mallina hänen tulevalle omakotitalolleen. Mikäpä ettei! Hienot kokoussalit ja tärkeän näköiset, Libyan tilanteen vuoksi kokoustavat virkamiehet sekä diplomaattimersut tekivät koko alueesta ylellisen ja sitä tunsi hetken itsensäkin tärkeäksi.



Matkamme virallinen ohjelma oli nyt ohi ja alkoi vapaa-aika. Majoituksesta voisi mainita vielä sen, ettei nuorisohostelli ollutkaan niin epämiellyttävä kokemus kuin etukäteen pelättiin. Ihan on siistiä ja rauhallista. Miehenalut majoittuvat kuuden hengen huoneissa, joissa on vain oman ryhmän jäseniä, joten aina niin hankalaa muihin ihmisiin tutustumista voi edelleen vältellä. Poikkeuksen majoitusjärjestelyihin tekee ”the Kuukka”, joka kyykyttämällä ruotsalaista insinööriä ansaitsi itselleen Penthouse-huoneiston, jonka kattoterassilta avautuu näkymä Geneve-järvelle.


Näihin tunnelmiin,

Sakari